Seikkailu valkoisen kanin perässä juoksevasta tytöstä, kummallisesta maailmasta ja Herttarouvasta, josta toivomme hyvää suomenkielistä versiota!
Jonkinlainen versio Liisa ihmemaassa (1865) -klassikosta on kirja, jolta amerikkalaisen kirjaston lastenosastolla ei voi välttyä. Toistaiseksi olemme lukeneet tarinaa valkoisen kanin perässä juoksevasta tytöstä juuri noista englanninkielisistä teoksista (suom. äiti). Kirjahyllystämme löytyy kyllä Tammen Kultaiset -sarjassa aikanaan julkaistu Liisa ja valkoinen kani. Kirja on kuitenkin lyhyt ja siitä puuttuu alkuperäiselle teokselle ominaiset sanaleikit ja suurin osa hahmoista. Lisäksi jopa epäloogisuutta on yritetty sovittaa kutakuinkin loogisen tarinan muotoon.
Vaikka Liisa Ihmemaassa julkaistiin yli 150 vuotta sitten, tarina tuntuu edelleen virkistävältä. Kaikkien opettavaisten (näin ollaan päiväkodissa, nyt mennään kauppaan, tällaista on eläintarhassa) lastenkirjojen valtavirrassa nonsense-teos, jossa ei ole mitään järkeä, jaksaa ilahduttaa. Liisa Ihmemaassa muistuttaa, että ymmärtäminen on yliarvostettua ja että lapsikaan ei tarvitse tarinasta nauttiakseen logiikkaa ja rautalangasta väännettyjä juonikuvioita. Meillä erityisesti neljävuotias on vaikuttunut teoksesta. Hänen aloitteestaan olemme lanseeranneet perheeseemme “ei-syntymäpäivät”, joita vietetään tietysti silloin kun tekee mieli muuten vain juhlia!
Nonsense tietysti kiehtoa myös aikuista lukijaa. Kaiken mielikuvitus-iloittelun ja kohelluksen keskellä teos herättää ajatuksia. Onhan juuri nonsense-genre itsessään varsinainen statement sinänsä sekä suhteessa oman aikansa muodolliseen brittikulttuuriin että myös oman aikamme tietoa ja järkeä ihailevassa maailmassa. Lisäksi teoksen symboliikka pohdituttaa aina vain. Mihin viittaa valkoinen kani? Mitä lopulta on Liisan uni? Miksi Liisa putoaa? Miksi Irvikissa katoaa? Kuka on Herttarouva? Miten ne matematiikka-jutut nyt menivätkään? Ja tietysti Liisa ihmemaassa -viittauksia on hauska bongata muista teoksista, elokuvista ja maalauksista.
Seuraava askel Liisa Ihmemaassa -tarinan parissa on löytää teoksesta hyvä suomenkielinen versio. Ja sellainen, joka soveltuu kokonaista romaania paremmin perheen pienille. “Pää poikki” -kohtaukset eivät tosin haittaa, ne suodatamme herkkää tytärtämme säästäen tarinasta tyylikkäästi pois.
Tsekkaa myös Podcast: Länsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä: Liisan matkassa ihmemaassa, https://areena.yle.fi/1-4229310
Kirja: Alice in Wonderland (1865)
Tekijä: Charles Lutwidge Dodgson alias Lewis Carroll