“Ovi on sininen ja ovesta maalatusta käyt maalarikissojen luo.”
Maalarikissat on Tammen kultaiset -kirjasarjaan kuuluva kolmevuotiaan, yksivuotiaan ja vieläpä äidin yhteinen kestosuosikki. Tarina pienistä pensselikätisistä kissoista luetaan meillä tällä hetkellä melkein joka päivä!
Kirjassa seikkailee kaksi maalarikissaa “vihreäsilmäiset Kasi ja Masi”. Kissat haluavat oppia tekemään vihreää väriä, koska “kaikki mistä he pitivät oli viheriäistä”. He kokeilevat kaikenlaisia väriyhdistelmiä ja saatuaan aikaan pinkkiä ja sinipunaista, he onnistuvat kuin onnistuvatkin sekoittamaan vahingossa myös suosikkivärinsä. Siitä alkaa seikkailu – värit kaatuvat ja syntyy ruskeaa, tulee yö ja yöllä kissat uneksivat ihmeellisistä omenapuista ja polkkaa tanssivista pääsiäismunista. Aamulla maailma kylpee auringonpaisteessa, kissat kaatavat kaikki maalipurkit ja niin syntyvät kaikki maailman värit.
Itse kaivan tämän kirjan sohvien ja pöytien alta yhä uudestaan ja uudestaan ennen kaikkea teoksen kiehtovan, fantasiahenkisen, ja lähes psykedeelisen tarinan vuoksi. Monista uusista lastenkirjoista poiketen, tämä kirja ei yritä opettaa, selittää tai olla simppeli ja ymmärrettävä. Sen sijaan kaikki on absurdia – pääsiäismunat tanssivat, koira on vaaleanpunainen ja hiiri soittaa viulua. Kirjan juonessa (kissat, jotka sekoittavat värejä) ei ole mitään suurempaa pointtia. Tarina pomppii tapahtumasta toiseen ilman logiikan kahleita. Myös Alice ja Martin Provencenin kuvitus tukee unenomaista tunnelmaa: värejä on paljon ja ne ovat kirkkaita, asiat ovat välillä ihan kummallisen värisiä ja kaiken keskellä hyppelevät Kasi ja Masi pienet pensselit kädessään.
Mielikuvituksellisen tarinan ja kuvituksen lisäksi tässä kirjassa leikitellään kielellä, joka vaihtuu tarpeen mukaan proosasta unenomaiseen runomittaan. Kolmevuotiaamme onkin innostunut nimenomaan teoksen kekseliäistä riimeistä. Ehdoton suosikki on “…ja lähellä pääsiäismunien maailmankolkkaa he näkivät munien tanssivan iloista polkkaa”, joka täytyy toistaa monta kertaa ennen kuin nappula on tyytyväinen… Lisäksi kirjassa käytetään hassuja sanoja hassuissa asiayhteyksissä: “ruskeaa kuin höyrylaiva, ruskeaa kuin vanha köyry vuohi, ruskeaa kuin majava ja oksan tuohi”. Hauskaa kieltä on hauska lukea kolmevuotiaamme kanssa myös yhdessä. Usein teemme niin, että minä aloitan lauseen ja kolmevuotias täydentää ja nauttii, kun keksii että vaaleanpunaista ovat “possu”, varpaat”, “ruusut tuoksuvaiset” ja “nenät pikkaraiset”.
Maalarikissat on Tammen kultaiset -sarjan kirkkaimpia helmiä. Siitä muistuttavat myös pienet pensseliä heiluttelevat kissat kirjasarjan muiden teosten kansien kuvituksissa.
Nimi: Maalarikissat
Kirjailija: Margaret Wise Brown
Alkuperäinen nimi: Color Kittens (1949)
Suomentaja: Kirsi Kunnas
Kustantaja: Tammen kultaiset kirjat 23, Tammi (1987)