”Maitoauton takaa löytyvät…”
Pekka Töpöhäntä leikkii piilosta -kirja, jonka esikoisemme sai aikanaan 1-vuotislahjaksi, on ollut lastenkirjahyllymme yllättäjä numero yksi. Alkuun jopa pikkuisen laimealta tuntuva teos alkaa nimittäin olla aika lailla loppuun kaluttu. Esikoisemme jaksoi tutkia kirjaa ainakin kolmevuotiaaksi ja viime aikoina teos on kiilannut myös yksivuotiaan pikkusiskon suosikiksi.
Kirjan juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva. Pekka etsii ystäviään, jotka löytyvät läppiä kääntämällä kukin vuorollaan puun, pusikon, maitoauton ja lakanan takaa. Kirja huipentuu vajaan, jossa piileskelee Monni. Ja tietysti Monni on silminnähden kiukustunut, kun ei onnistunut löytämään takuuvarmaa piilopaikkaa. Juonta kuljetetaan taitavasti niin, että seuraavasta piileskelijästä on mahdollisuus löytää pientä vinkkiä jo edelliseltä aukeamalta. Mainitsemisen arvoista juonessa on myös se, että tässä Pekka Töpöhäntä -kirjassa kaikki ovat alkuperäisistä teoksista poiketen Monnia lukuunottamatta hyvällä tuulella. Kukaan ei tee kiusaa yhtään kenellekkään.
Äidin näkökulmasta kirja on tietysti aika kaukana alkuperäisistä Pekka Töpöhäntä -tarinoista. Asia ei kuitenkaan haittaa yksivuotiasta, joka ei ole Pekka Töpöhäntää koskaan nähnytkään. Jos äitikin siis malttaa lopettaa vertailun alkuperäisiin Töpöhäntä-kirjoihin heti alkuunsa, teos on oikeastaan aika mukava. Viiden aukeaman mittainen kirja on kiireiselle yksivuotiaallemme juuri sopiva eikä tekstiäkään ole kuin nimeksi. Sivujen jatkona toimivat läpät ovat kestäviä – meillä jokainen niistä on kohta kolmen vuoden kulutuksesta huolimatta edelleen paikallaan. Ja voi sitä riemua, kun Monnin löytämiseksi saa avata kokonaista kaksi koko sivun kokoista luukkua!
Myös kirjojen kuvitusta on selkeästi mietitty. Teoksessa ei ole liikaa yksityiskohtia, joskin kaikenlaista pientä kuten tammenterhoja, housuja, pyykkiämpäreitä, hattuja, etanoita, pyöränrenkaita ja rusetteja kyllä löytyy pikkuisemme ihmeteltäväksi. Erityisesti yksivuotiaamme arvostaa kuvaa Pillistä ja Pullasta, jossa “Pilli attu pois”, varmaankin siksi, että täällä aurinkoisessa Kaliforniassa yksivuotiaamme on pidettävä hattua päässä mutinoista huolimatta. Lisäksi kirjan värit ovat selkeitä ja piirrosjälki sopivan lapsenomaista. Ainoa asia, joka äitiä pikkuisen häiritsee, on kissojen kummallinen ulkonäkö – eiväthän nuo tuolta minun lapsuudessani näyttäneet?! Toisaalta, kun asiaan tottuu, kissat ovat kyllä loppujen lopuksi ihan sympaattisia.
Yksivuotiaiden Pekka Töpöhäntä -sarjaan kuuluu piiloleikkikirjan lisäksi kolme muutakin teosta: Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää, Pekka Töpöhäntä uskalla olla kiltti ja Pekka Töpöhäntä menee kouluun. Ehkäpä uskaltaudumme kokeilemaan myös niitä!
Nimi: Pekka Töpöhäntä leikkii piilosta
Kirjailija: Ingrid Flygare ja Jens Peter de Pedro Gösta Knutssonin alkuperäisten tarinoiden mukaan
Kustantaja: Gummerus 2015