Frozen – huurteinen seikkailu

Lapsukaisemme eivät ole koskaan nähneet kulttimainetta niittävää Frozen – huurteinen seikkailu -elokuvaa (2013). Tämä elokuvan kirjaversio sen sijaan on erityisesti nelivuotiaan tyttäremme suurimpia suosikkeja. Teos on viime aikoina ollut niin kovassa kulutuksessa, että yksivuotiaammekin on hyvin perillä kuningatar Elsasta, Anna-pikkusiskosta sekä tietysti lumiukko-Olafista, jonka nenän virkaa toimittaa oranssi “pookkana”.

Frozen-kirjan tapahtumat seuraavat elokuvan juonta. Jos jollekin Frozen on vielä ihan uusi juttu (onko mahdollista?) niin lyhykäisyydessään tarina kertoo kahdesta prinsessa-siskoksesta, Annasta ja Elsasta. Elsalla on kyky taikoa tyhjästä lunta ja jäätä – hurja taito, joka on salattava koko kuningaskunnalta. Kun Elsan voimat sitten kuitenkin pääsevät valloilleen alkaa tapahtua: kuningaskunta peittyy lumeen ja jäähän, Elsa osuu taiallaan Annaa vahingossa rintaan ja Anna uhkaa muuttua jääpuikoksi, juonitteleva prinssi Hans yrittää saada prinsessojen valtakunnan itselleen ja kaiken keskellä seikkailee pieni Olaf-niminen puhuva lumiukko. Ja tietysti kirjassa on onnellinen loppu. Anna pelastaa Elsan ja Elsa Annan, kuningaskuntaan palaa kesä ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Itse suhtaudun lähtökohtaisesti vähän nihkeästi Disney-elokuviin. Kuten moni muukin kulttileffa, myös Frozen, joka perustuu H. C. Andersenin Lumikuningatar-satuun, on kyllä aika kaukana alkuperäisen tarinan tunnelmasta. Erityisesti Disney-elokuvia mukailevat kuvakirjat tuntuvat lähinnä rahastukselta. Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että tämä kirja on tuottanut sekä tyttärelle että äidille paljon iloa. Olkoonkin tarina sinänsä juoneltaan aika tavanomainen, ennalta-arvattava ja kliseinen prinsessoineen, prinsseineen, hirviöineen ja juonitteluineen.

Joka tapauksessa Frozen-kirja on siis nelivuotiaamme ehdoton suosikki. Frozen-buumi oli tosin arkeamme jo Suomessa parin ensimmäisen päiväkotivuoden ajan: oli Elsa ja Anna -käsilaukkua, alushousuja, mekkoa, tiaraa, laastareita…  Elokuva on kuitenkin sen verran hurja, että ei vielä puhettakaan sen katselemisesta. Oikeastaan tyttäremme ei siis hypetyksensä keskellä ymmärtänyt ollenkaan, mistä koko Frozenissa lopulta on kyse. Frozen-kirjan myötä hänen silmänsä kuitenkin avautuivat ja fanituksen määrä kasvoi samalla eksponentiaalisesti. Prinsessojen maailma ja siihen kuuluvat palikat selvästi loksahtivat hänen päässeen oikeille kohdilleen.

Frozenissa on muutama seikka, jotka ilahduttavat erityisesti pienten tyttöjemme äitiä. Ensinnäkin ja kaikista tärkeimpänä se, että kirjan sankarit ovat tyttöjä, mikä todellakin on piristävä poikkeus Peter Panien, Tarzanien ja Aladdinien maailmassa. Ja vaikka Elsa ja Anna ovat prinsessoja, nämä prinsessat eivät odottele prinssejä umpiunessa, haaveile satumaisista häistä tai muutenkaan istu kädet ristissä miesten hallitsemien tapahtumien vietävinä. Sen sijaan Elsa ja Anna leikkivät, seikkailevat lumisessa vuoristossa, juoksevat pakoon hirviöitä ja heittäytyvät miekkojen eteen suojellakseen toisiaan. Elikkä pikkutytöille aktiivinen naiskuva haastamaan perinteistä passiivista siis, oikein hienoa! Ja sitten on tietysti se ”Let it go”-kohtaus, jossa voimansa vapaaksi päästänyt Elsa rakentaa taioillaan jääpalatsin. Ja äiti tsemppaa (mielessään) melkein kyyneleet silmissään nelivuotiasta: näytäthän sinäkin koko maailmalle kaikki kykysi, ethän sinäkään välitä, mitä muut sinusta ajattelevat, olethan sinäkin aina oma itsesi niin kuin Elsa! Hohhoijaa, melkein voi kuulla Saara Aallon laulavan taustalla…

Luulenpa kyllä, ettei neljävuotiaamme ole ehkä ihan vielä omaksunut äitinsä analyyttisen tiedostavaa lukutapaa. Hän on innoissaan ennen kaikkea Annasta ja Elsasta ja heidän ihanista puvuistaan. Erityisesti hän ihailee Elsan vaaleansinistä kimaltelevaa leninkiä ja halusi välttämättä syntymäpäivälahjaksi “samanlaiset ruusunnuppukengät” kuin Elsalla. Viimeisimmät villitykset ovat lego-jäälinna ja mikrofoni-joka soittaa ”Let it go” ja ”In summer” -lauluja. Ja vaikka äitiä tällainen glitterintäyteinen prinsessameininki välillä vähän hirvittää, niin ei toisen intoa halua hillitäkään. Sitä paitsi meidän perheen prinsessa kulkee ihan selvästi Elsan ja Annan jalanjäljissä. Hän heittelee puistossa hiekkaa ja tekee sillä taikoja “niin kuin Elsa”, juoksee hammaspesuaikaan pakoon lumimiestä (iskää) ja laulaa pikkusiskon kanssa “let it go” tanssien samalla ympäri taloa.

Ja tietysti yhtenä hyvänä puolena Frozen-kirjassa on se, että suosittu tarina on saanut osakseen paljon jatkokehittelyjä. Kun välillä nelivuotiaamme lukee myös Frozen sarjaan kuuluvia Juhlatuulella- ja Sydämiä kaikkialla -kirjoja, äitikin saa vähän kaivattua vaihtelua.

Katso myös:

Neljävuotiaamme tunnistaa Saara Aallon monikielisestä ”Let it go”:sta jo aika monta päiväkodin lasten puhumaa kieltä: https://www.youtube.com/watch?v=aljmNEGWzrs

Kattava Frozen-kuvakirjojen esittely löytyy Lastenkultturia-blogista: http://lastenkulttuuria.blogspot.com/2017/02/disneyn-frozen-kuvakirjat.html

Kirjailija: Lisa Marsoli; Kati Valli
Kustantaja: Sanoma Media Finland Ltd.
Julkaisuvuosi: 2013

Tämän blogitekstin kuvituksesta vastasi neljävuotias Frozen-fanimme.

Jätä kommentti