Tänä vuonna perheemme kesäloma koostuu vain muutamasta pitkästä viikonlopusta. Vaikka lomaa on aika niukasti, yhteiset viikonloput vietetämme sitäkin mukavammin Kalifornian rannikolla uimarantojen, jäätelön ja ennen kaikkea kotilaaksomme tulikuumia kelejä pikkuisen viileämpien ilmojen merkeissä. Erityisesti nelivuotiaamme on ollut innoissaan rannikko-viikonlopuistamme. Lomien jälkeen hän kaivoi kirjahyllyn kätköistä esille vanhan kestosuosikkinsa Aino matkustaa ja fiilistelee nyt kirjan avulla omia ihania lomapäiviämme.
Aino matkustaa -kirja on osa Kristiina Louhen iki-ihanaa Aino-sarjaa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1984. Aino matkustaa on vuodelta 1992. Teoksessa Aino lähtee perheensä kanssa lomamatkalle Tanskaan (tai niin olen itse päätellyt kuvien ja kuvien tekstien perusteella). Kirjassa käydään huolellisesti läpi lomailun koko kaari: ensin matkaa odotellaan malttamattomana, loputtomalta tuntuvaa odotusta seuraa kaoottinen matkustusvaihe, perillä nautitaan ja syödään jäätelöä, sitten täytyy pakata ja siirtyä taas kaoottisesti kotiin ja kotona katsotaan valokuvia ja muistellaan, kuinka ihanaa lomalla kaikesta pienestä säädöstä huolimatta olikaan.
Nyt neljävuotias tyttäremme on lukenut Aino-kirjoja säännöllisen epäsäännöllisesti jo kahden vuoden ajan. Luulen, että Aino kirjoissa häntä kiehtovat ennen muuta tutut tilanteet. Esimerkiksi Aino matkustaa -kirja on täynnä juuri niitä asioita, joista myös omat Kalifornian-rannikon lomamme koostuivat: on hiekkarantaa, jätskiä ja merestä löytyviä aarteita jotka tyttäremme on pikkuveli-Nyytin tavoin rasittavuuteen asti “kerättävä, järjestettävä ja otettava mukaan”. Lisäksi Aino-kirjojen tarinat ovat yksinkertaisen toimivia, kirjojen kuvitus on eloisaa sekä selkeää ja kuvista löytyy paljon yksityiskohtia. Sivuilla on myös sen verran vähän tekstiä, että yksivuotiaammekin malttaa välillä rauhoittua kuuntelemaan.
Nelivuotiaamme lisäksi myös itse nautin Aino-kirjoista, olivathan teokset suosikkilukemistoani jo lapsena.Nyt aikuisena olen tietysti huomannut teoksissa vähän erilaisia asioita kuin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Ensinnäkin Aino-kirjoissa pikkulapsiperheen arkea kuvataan ihanan realistisesti, mikä on todellakin virkistävää nykyisten, usein kovin siloteltujen lapsiperhekirjojen rinnalla. Aino matkustaa -kirjassa Nyytin kesälomasäästöt häviävät jo ennen matkaa, laivan hytti on “ahdas ja kuuma” ja museossa lapset kitisevät, juoksevat ja nukkuvat penkillä. Kuulostaa ehkä tutulta? Oma suosikkini on perheen lohdullinen äitihahmo, joka on välillä vihainen, lähtee lastensa vastusteluista huolimatta ystäviensä kanssa juhlimaan ja joutuu ajoittain hoitamaan särkevää päätään pakastehernepussilla. Aino matkustaa -kirjassa äiti on kyllä kohtuullisen rauhallinen, mitä nyt lahjoo lapset museoon jättijäätelöiden avulla.
Huomasimme siis nelivuotiaamme kanssa, että Aino kirjat -ovat taas pienen tauon jälkeen oikein virkistävää luettavaa. Taidan siis lähipäivänä ottaa projektiksi kaivaa esille muutkin kirjasarjan kirjat. Onneksi vanhempani älysivät suuressa viisaudessaan ostaa ne aikanaan omaksi, nyt painokset kun ovat monen kirjan kohdalla auttamattomasti loppuunmyytyjä. Toivottavasti uusia painoksia kuitenkin tulee, kirjojen heikosti sidotut sivut kun ovat meidänkin perheessä hajoilleet. Ja vaikka teippi toistaiseksi toimii, luulen, että meillä on Ainon kanssa edessä vielä sen verran monta yhteistä vuotta, että sarjaamme on aina ajoittain täydennettävä tuliterillä kappaleilla.
Katso myös:
Hauska juttu Kristiina Louhen uudesta kodista, ehkä vähän Aino-kirjojen tunnelmaa…? https://www.meillakotona.fi/artikkelit/aino-kirjojen-tekija-kristiina-louhi-loi-80-luvun-kerrostaloasunnosta-varien-leikkikentan-sisustaessa-voi-huvitella-ja-ottaa-riskeja-jos-joku-vari-ei-nayta-hyvalta-maalataan-uutta
Kirjailija: Kristiina Louhi
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1992