Saavuimme muutama päivä sitten lomailemaan Suomeen. Majoitumme tällä kertaa Järvenpäässä, mutta vanha kotikaupunkimme Helsinki vetää selvästi meitä puoleensa. Niin olemme ajautuneet pääkaupunkiin oikeastaan joka päivä. Vaikka Helsingin-keikkamme pitävät tietysti sisällään ennen kaikkea ystävien ja sukulaisten tapaamisia, kolmessa viikossa ehtii toki muutakin. On kuitenkin ollut yllättävän hankalaa orientoitua katselemaan ex-kotikaupunkia tavallisen turistin linssien läpi. Mitä ihmettä Helsingissä kannattaisi lasten kanssa tehdä lyhyen vierailumme aikana!?
Onneksi saimme heti lomamme alkupäivinä tyttöjemme tädiltä matkalukemiseksi Tatu ja Patu Helsingissä -kirjan, joka toimii loistavana oppaana satunnaiselle Helsingin-kävijälle. Teoksessa Tatu ja Patu saapuvat junalla Helsinkiin kotikaupungistaan Outolasta. Tarkoituksena heillä on viettää mukava päivä Jori-serkkunsa kanssa. Jori on kuitenkin kiireinen liikemies ja niin hän porhaltaa kummallisesti savuavan laukkunsa kanssa paikasta toiseen niin nopeasti, että Tatu ja Patu eivät ole pysyä hänen kintereillään. Jorin perässä juostessaan Tatu ja Patu näkevät kuitenkin kaupunkia aina Kansallismuseosta Stadionin torniin ja Linnanmäestä Korkeasaareen. Lopulta kilpajuoksu päättyy Eduskuntatalolle, jonka kupeeseen Jori perustaa liikeyrityksensä: jäätelökojun. Ja tietysti kaikki saavat maistaa ihania jäätelöitä, joita Tatun ja Patun mielestä voisi myydä vaikka jokaisessa kadunkulmassa.
Tatu ja Patu Helsingissä -kirja on täynnä taattua Tatu ja Patu -kohellusta. Tarina soljuu mutkattomasti eteenpäin, kuvitus on kekseliästä, hassuja sattumuksia riittää ja aikuisetkin jaksavat iloita loputtomista yksityiskohdista lukukerta toisensa jälkeen. Kuten jo sanottu, ennen kaikkea tämä teos ilahduttaa tällä hetkellä siksi, että se tarjoilee niitä kipeästi kaivattuja, ihan konkreettisia matkavinkkejä. Nelivuotiaamme haluaa tietysti Linnanmäelle ja Kansallismuseoon. Korkeasaari on kuitenkin kuulemma vähän laimea, kun ”San Franciscossa on niitä kirahveja”… Kaksivuotiaamme taas rallattelee “metrolla mummolaan” -kestosuosikkia sen verran innokkaasti, että jossain vaiheessa on varmaankin jätettävä auto epäamerikkalaiseen tapaan kotiin ja kokeiltava pitkästä aikaa ihan oikeaa joukkoliikennettä. Ja tietysti koko porukkamme aikoo käydä jäätelöllä. Ainakin Fazerin kahvilan jäätelöannokset on pakko nautiskella – saisikohan sieltä dinosaurusjäätelöä!?
Matkavinkkien lisäksi Tatu ja Patu Helsingissä on kieltämättä ollut kovassa käytössä myös siksi, että se tarjoilee koti-ikävästä jo vuoden verran kärsineelle äidille aitoa helsinkiläistunnelmaa: kirjassa vilisevät tutut kotikulmat, ja teoksen repliikit tyyliä: ”Sori heebot, emmä oo Jori. Mut kun mä tässä rundaan, niin mä voin tsiigata ympärilleni” (vaikka kukaan ei tietty oikeasti noin puhukaan), hivelevät niin korvaa kuin sielua. Lisäksi Jori on pääkaupunkilaiseen tapaan ihanan kotoisan kiireinen, joskin pakko on kyllä myöntää, että tuo kiire tuntuu vuoden mittaisen Kalifornian-komennuksen jälkeen kohtuullisen laimealta.
Yhtä kaikki, tämä teos matkustaa ehdottomasti muutaman viikon kuluttua matkalaukussamme Atlantin yli. Yhdysvalloissa se saa toimia niin koti-ikävän lievittäjänä äidille kuin ”tunne kotiseutusi” -manuaalina lapsillemme. Ehkäpä otan teoksen mukaan Piilaakson Suomikouluunkin ilahduttamaan oppilaitani. Koulussa teos toimii ainakin hyvänä oppimateriaalina aiheeseen ”mitä kaikkea kivaa sieltä kaukaisesta ja vähän kummallisesta kotimaasta löytyykään”.
Tarkista myös Tatu ja Patu Facebookissa: https://www.facebook.com/tatujapatu/
Kirjailijat: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017