Tiitiäisen runokirja

Tiitiäisen runokirja on perheemme uusin kuvakirja, jonka 2-vuotiaamme sai äskettäin isovanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi. Vaikka emme olleet tästä vuoden 2018 uutuusteoksesta vielä ehtineet kuullakaan, lahja oli jo lähtökohtaisesti sekä äidin että tyttärien mielestä kovin mieluinen. Olemmehan lukeneet Kaliforniassa moneen kertaan paikallisen Suomikoulun kirjastosta lainattua, kulmista jo vähän rispaantunutta Tiitiäisen satupuu -klassikkoa (1956), joka on erityisesti nelivuotiaamme suuri suosikki.

Tiitiäisen runokirja nimetään vauvaikäisille suunnatun Tiitiäisen runolelu -kirjan (2002) sisarteokseksi. Runokirja sisältää 23 Kirsi Kunnaksen kirjoittamaa runoa, jotka on valittu tällä kertaa erityisesti leikki-ikäisiä silmällä pitäen. Runokirja on siis loistava sisäänheittoteos Kirsi Kunnaksen tuotantoon juuri 2-vuotiaalle, jolle vauvakirjat alkavat olla selvää kauraa, mutta jolle taas Tiitiäisen satupuu tuntuu vielä pikkuisen turhan hankalalta. Tiitiäisen runokirjan runot ovat sopivan lyhkäisiä, kuvitus on laadittu huolellisesti ja juonen seuraamisen sijaan pääosassa on kielellä leikkiminen. Erityisesti 2-vuotiaamme naureskelee ensimmäiseltä aukeamalta löytyvälle vaaleanpunaiselle uimarenkaalle, “tiditiditilli silliä tillissä” -kieli-iloittelulle ja variksenpojille, jotka lentämääm opetellessaan huutelevat “kraa kraa”.

Erityisen mielelläni luen tätä teosta pikkuiselle ulkosuomalaiselleni kuitenkin siksi, että teos on loistava johdatus suomen kielen kauneuteen, sanoilla sekä äänteillä hullutteluun ja ylipäänsä kielellä leikkimiseen. Huomaan, että monesti valitsen Kaliforniassa englannin kielen keskellä eläville lapsilleni suomenkielistä luettavaa, joka kehittää sanastoa, sisältää sopivia fraaseja ja auttaa erilaisissa arkisissa tilanteissa toimimista suomen kielellä. Tiitiäisen runokirja kuitenkin muistuttaa, että suomen kieli ei ole vain tekninen apuväline arjessa ja elämässä selviämiseen. Sen sijaan suomen kielen kanssa voi leikkiä, hullutella ja riimitellä. Lisäksi Tiitiäisen runokirjan mielikuvitusta ruokkivat, nonsense-tyyliset lorut ovat virkistäviä poikkeuksia omasta mielestäni usein pikkuisen turhan arkirealististen nykylastenkirjojen joukossa.

Kaiken kaikkiaan näyttää vahvasti siltä, että Tiitiäisen runokirjan myötä olemme löytäneet perheeseemme uuden lastenkirjasuosikin. Tämä teos otetaan varmasti mukaan myös lentokoneeseen, kun paluumatka Kalifornian arkeen koittaa viikon kuluttua. Lintukotolaiset, Räminäkellot, Mehiläiset ja Kisumirrit jaksavat nimittäin takuuvarmasti kiinnostaa tovin jos toisenkin. Ehkäpä saamme tyttömme jopa hetkeksi unten maille Delfiinin tuutulaulun myötä.

Katso myös Kirsi Kunnaksen  haastattelu aiheesta ”Tiitiäisen tarinoita – Useita sukupolvia kasvattanut hullunkurinen kirja”: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/03/kirsi-kunnas-tiitiaisen-tarinoita-useita-sukupolvia-kasvattanut-hullunkurinen

Kirjailija: Kirsi Kunnas

Kuvitus: Christel Rönns

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2018

Yksi kommentti artikkeliin ”Tiitiäisen runokirja”

  1. Ihastuin heti kirjaan, täytyypä hankkia ääneen luettavaksi pienille! Kiitos vinkistä!

Jätä kommentti